Ensin laakerit pöydälle ja kappas, puuttuu kiertokankien laakerit kokonaan. Internetin mukaan tampereen motonetistä löytyy setti joten jos sen kävisi hakemassa myöhemmin, jotain teki mieli saada jo valmiiksi, kampiakseli piti asentaa.
Ei kun runkolaakerit öljyyn ja paikalleen. Sitten laitettiin vähän lisää öljyä itse kampuraan, 
rasvaa oli tarkoitus laittaa vähän joka paikkaan ja riittävästi ettei tulisi turhia naarmutuksia. Noh eikun rasvaa ja laakereita ja sitten kampura köllöttelemään paikalleen.
Tässävaiheessa tuli sitten tajuttua että ne öljyruiskut ois tietenkin ollut järkevä laittaa ennen kampuraa paikalleen. Jotenkas ei kun kampuraa nostelemaan pois paikaltaan, näin siinä käy kun tekee taas ja ajattelee myöhemmin.
Öljyruutat sisään ja kampuraa paikalleen ja sitten runkolaakeripukkeja kiristelemään. Kiristysmomentiksi oli ilmoitetti vähän lähteestä riippuen 20Nm + 70-90 astetta. Sanotaanko että varmasti pysyy, sai nimittäin teleskooppivarrella vääntää ihan tosissaan että oltiin edes lähellä 90-astetta. Tämän jälkeen olikin sitten kampiakseli paikallaan kiltisti ja pyöri nätisti.
Tässävaiheessa päätettiin myös öljytä ja tökätä tasapainoakselit paikalleen. Sitten pikainen visiitti motonettiin jossa ilmoitettiin että 9-5 kiertokangen laakerisarjaa ei ole varastossa. Ei ollut ng900 vatsaavaakaan, noh sentää 9000 sarja löytyi pienen kyselyn jälkeen ja päästiin jatkaa rakentelua.
Männät
Sitten männät kaapista pöydälle ja ihmettelemään. Öljyilin ensimäisen männän ja sitä apuna käyttäen laitettiin ensimäinen männänrengas sylinteriin välyksen mittausta varten. 
Suhteelisen jäykkä männänrengas meni kohtuulisen helposti sylinteriin ja suostui asettumaan senverran suoraan että hyvällä omatunnolla pääsi mittailemaan välystä. Näytti olevan 0.3 elikkä sallituissa rajoissa.
Seuraava rengas putkeen ja mittaamaan, myös se osoittautui olevan kohdallaan.
Seuraavaksi pääsikin kokoilemaan itse mäntää. Ensin öljyä taas joka paikkaan (päivän teema) ja sitten kasaamaan, sokka heilahti helposti mäntään odottelemaan jonka jälkeen öljyä kiertokankeen ja tappi varovasti paikalleen ja sokka perään.
Tämän jälkeen päästiinkin ennalta hermostusta herättäneeseen vaiheeseen elikkäs renkaitten tumpeloimiseen mäntään. Testailin vähän vanhalla männällä ja renkaalla renkaan kestävyyttä ja työkalun toimintaa ja sitten itse kohteen kimppuun. Aloitin öljyrenkaasta ja parin iteraation jälkeen homma sujui jo kohtuullisesti.
Kiertokangen pultit suojattiin bensaletkun jämäpaloilla
ja mäntä oli valmis seuraavaan vaiheeseen. Seuraavaksi laakeri paikalleen, öljyä ja sitten tiputettiinkin mäntää jo koneeseen. Varoitusken sana, motonetistä ostettu renkaanpuristaja oli hirvittävässä kunnossa suoraan laatikosta repäistynä. Lommolla sekä sormella tuntui selvä pykälä härpäkän alareunassa sisään päin joka ilmeisesti oli syntynyt valmistusvaiheessa. Hiomapaperilla pykälä hiiteen, mäntä pakettiin ja eikun mäntää sylinteriin. 
Tämä oli ainakin tarkoitus, käytännössä sai olla todella tarkkana renkaanpuristimen kanssa ettei renkaat plumpsahdellut alareunan välistä dekille. Muutaman yrityksen jälkeen tekniikka hioutui ja mäntä suostui laskeutumaan sylinteriin.
Mäntä kohdilleen, kiinni ja momenttiin. Aikaa tässävaiheessa oli mennyt pari tuntia. Ja työmiehet lähtivät pitsalle.
Pitsan jälkeen sama homma toistettiin kaksi kertaa ja päästiin viimeisen sylinterin kohdalle. Mäntä osoitti uskomatonta vastustuskykyä eikä tahtonut millään mennä sylinteriin sisälle. Pitkän turaamisen jälkeen mäntä vihdoin laskeutui sylinteriin mutta ei kertakaikkiaan näyttänyt hyvältä, tuntui paljon löysemmältä kuin muut kolme.
No eikun mäntä taas ulos ja mittailemaan halkaisijaa, hiipi mieleen ajatus että jos on settiin sattunut 90.5mm sijasta 90.0mm sylinteriin tarkoitettu mäntä. Tässävaiheessa piti pitää pieni paussi ja ottaa pari olutta.
Parin oluen jälkeen takaisin verstaalle ja ykkösmuki irti. Mittailin mäntää vähän joka kohdasta ja täysin näytti lukemat samalta kuin nelosenkin. Renkaiden välyksetkin tuntuivat olevan kohdallaan.
Noh, ykkönen takaisin sylinteriin ja nelosta kasaamaan uudestaan. Tälläkertaa istutus onnistui ensimäisellä yrittämällä (kiitokset Pertsalle avusta ;)) ja mäntä napattiin samantien kiinni kampuraan. Pienen pyörittelyn ja mittailun jälkeen eroa muihin pyttyihin ei sitten enää löytynytkään, homma oli pulkassa!
Lisää öljyä jokapaikkaan ja kone säkkiin odottelemaan seuraavaa ponnistusta, eli jakopään kasaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti