Pientä puuhastelua tälläkertaa. Eli stefa jakopään päätyyn, meni kätevästi kun oli työkalu millä naputella. Tässä kun näitä kötöstelee menemään tajuaa miten helposti näitä hommia pystyy munimaan pelkästään väärien työkalujen vuoksi. Nämäkin turkasen stefat jos sattuu porsimaan ja rupeaa sitten hikoilemaan öljyä kun konen on autossa on niiden vaihtaminen aikamoinen ruljanssi.
Jos haluaa helpolla päästä kannattaa melkein maksaa koneen kasaamisesta ammattilaisille joilla on omat työkalut. Mutta mitäs hauskaa siinä sitten olis.
Seuraavaksi sitten laatikonpäädyn levy sekä stefa. Saabin oma moottoripukki nappaa koneesta kiinni sivulta jolloin päädyt jää vapaaksi. Sitä featurea varmasti osaisikin tän taljapuuhastelun jälkeen arvostaa.
Putsasin ensin päätylevystä kontaktipinnan hiomalla. Sitten stefa piti saada levyyn kiinni. Tähän ei ollut erikoistyökalua jotenka piti käyttää yleistyökalua, nuijaa. Ei muuten ihan pienellä naputtelulla suostu menemään paikalleen.
Sitten vaan liimaa levyyn ja levy paikalleen. Seuraavaksi sitten öljypohjan kiinittäminen. Liimaa pohjaan ja pohja paikalleen. Ny on sitten tuo alakerta läjässä. Apulaitteet tietenkin puuttuu vielä mutta ne tulee sitten vasta kun vanha kone lähtee irti.
Kansi
Kansi tuli ruotsista pienen harjoittelun jälkeen. Tämä oli tämän rakennuksen yksittäisistä hankinnoista kallein joten laatukriteerit oli korkeat. Ensimäisen pikaisen tarkastelun jälkeen näyttäis siltä että kaikki on niin kuin pitää. Yhdessä pakokanavista on pieni kolo jota pitää hieman siloitella mutta muuten näyttää jälki varsin kelvolliselta.
Saattaapi olla että kansi tulee paikoilleen koneeseen vasta kun lohko on autossa. Painaa ihan riittävästi tuo lohko muutenkin.
Pitää seuraavaksi tarkastella tuota nokkapyörien soveltuvuutta kanteen. siitäpä vaikka seuraava blogi sitten.
