Kone nokille ja tulille

Koneen vaihtoa
Koneen vaihtoon varattu pitkähkö viikonloppu tuli sitten eteen. Autot täyteen työkaluja ja tallille päin ajelemaan. Perjantaina päästiin aloittelemaan hyvissä ajoin n. klo 14:00. Ei kun auto vaan nosturiin ja aloittelemaan. "poista akku" siitä lähtee.





paketti alas
Tarkoitus oli tiputtaa koko kone apurunkoineen päivineen alakautta ja nostaa kori ylös. Ensin nesteet ulos ja sitten piuhoja ja letkuja irroittelemaan. Ratti suoraan ja pultti irti kuskin jalkatilasta. Bensatukki irroitettiin kokonaisena koneesta koska ei ollut sopivia putkipihtejä putken aukaisemiseksi eikä viitsitty ruveta ruuvimeiseleiden kanssa pelleilemään.

Kaikki mahdollinen autoon jäävä irti ja syrjään ja koneen mukana tulevat kamat mm. koko johtosarja eculta + jarrutehostimen säiliö koneen päälle. Downpipe irti, kiilat koneen ja apurungon väliin ja sitten irroittelemaan konetta rungosta (ylämomenttituki, ratti ja vaihteensiirtäjä) ja apurunkoa autosta.
Apurunko on käytännössä 6 pultilla kiinni autossa. Moottorin korvakkeista norsu roikottamaan koko pakettia ja pultteja availemaan. Norsun varpaille laitettiin lastauslava ottamaan konetta vastaan.

Ilmastoinnin kompura jää korin mukaan ja aiheutti "hieman" päänvaivaa. WIS mukaan se on kahdella pultilla kiinni, todellisuudessa kolmella. Noh kolmannen pultin löydyttyä piti yrittää pitää huoli että se mahtuu koneen ja korin välissä oleskelemaan kun kone lähtee laskeutumaan.

Vetarit pitää nykästä pyörän navan läpi, apparin puolen vetari tuli kevyesti kuminuijalla naputellen mutta kuskin puolen vetari olikin sitten oikein huolella jumissa. Isoin leka pajalla sai lähinnä aikaan sen että vetarin päästä kierteet mynnähti mutta vetari pysyi paikallaan. Vasta ISO ulosvetäjä ja iskevä paineväännin sai vetarin irtoamaan booreiltaan. Oheisharrastuksena sitten olikin rälläköidä ja viilailla vetarin pään kierteet siihen kuntoon että ne taas hyväksyvät pultin.




Kun apurunko oli irroitettu autosta alkoi varovainen koneen laskeminen alaspäin, pari senttiä kerrallaan ja tarkasti kiristyviä piuhoja etsiskellen. Perjantaina kymmenen aikaan iltasella kone sitten lepäsi apurunkoineen norsun varpailla.

Purkua ja Kasausta






Lauantaina oli ohjelmassa purkaa vanha kone apulaitteista, siirtää se pois apurungon päältä ja heittää uusi kone paikalle.






Uusi kone sai kannen paikalleen ja nokat ajoitettiin. Speedpartsin nokkapyörät osoittivat jälleen kerran surkeutensa, tälläkertaa säädettävät nokkapyörät eivät suostuneet säätymään. Suunnittelussa välys pyörän rattaan ja keskion välissä on jätetty niin pieneksi että käytännössä sininnen tönign väri syö sen kokonaan ja ratas ei säädy. Eli säädettävät pyörät jotka eivät säädy.
Pylväsporakoneeseeen pyörä kiinni, ulkokehä irti ja viilalla sorvaamaan kamaa pois sisäkehältä niin pitkään että pyörä rupeaa toimimaan. Tähänkin sai aikaa menemään.


Apurungon köllötellessä lattialla vaihdoin samalla uudenpaa puslaa etutukivarteen, tietenkin unohdin että olin ostanut sekä etu että taka puslat tähän ja vaihdoin vain toiset. Noh jää tekemistä sitten muillekin viikonlopuille. Samalla vaihdettiin kallistuksen vakaaja eteen, orkkiksen tilalle tuli -04 vuoden malli mikä on pari mm paksumpi.



Vanhasta koneesta irroitettiin kansi sekä laatikko ja kamat nostettiin pois apurungon päältä. Loppupeleissä jäljelle jäi hyvin vähän tavaraa.




Uusi kone ajeltiin norsun eteen, norsulla surkean näköisenä köllöttävä tyhjä apurunko nostettiin syrjään ja uusi kone ilmaan. Apurunko takaisin alle ja kone laskettiin apurungon päälle.
Sitten vauhtipyörä paikalleen ja kytkimen keskitys alkoi. Motonetin keskitystyökalu lenti heti pakkauksesta tultuaan suoraan roskiin ja keskitykseen käytettiin tonnarin kytkinakselia, hyvin toimi. Kykä paikalleen ja sitten laatikko ohjuritappejen avulla kiinni koneeseen.

Kone kiinni apurunkoon seuraavaksi ja sitten apulaitteiden ja imarin kiinnitäminen uuteen koneeseen.



Kun riittävästi roinaa oli koneenkyljessä kiinni ruvettiin pakettia sovittelemaan takaisin autoon. Ilmastoinnin kompura osoitti taas hankaluutensa, kovine putkineen se ei oikein suostunut yhteistyöhön ja aikaa taas vaihteeksi paloi. Lauantain päätteeksi oltiin saatu nostettua kone apurunkoineen takaisin autoon ja apurunko kiinitettyä runkoon.



Sunnuntai aamuna ajateltiin vaihtelun vuoksi vähän purkaa takapäätä ja vaihdettiin takapään etumaiset puslat. Samalla kävi ilmi että kuskin puolen takimmaiset puslat ovat käsittämättömän surkeassa kunnossa, nekin pitää siis vaihtaa jossainvälissä. Samalla vaihtui myös takimmainen kallistuksenvakaaja -04 malliin.







Päivällä sitten saapui helsingistä vähän vahvistuksia kokoamiseen ja ensimäiseksi purettiin eilisen illan ilmastointihässäkän aiheuttamat letkumysteerit ja laitettiin putket oikeille paikoillen. Tämän jälkeen alkoikin sitten hirvittävä letku ja piuhasavotta. Tässä vaiheessa oli jo kohtuu zombie olo, remonttia takana semmoiset 30 tuntia erittäin vähäisillä yöunilla ja tieto että tallin olisi oltava maanantaina vapaana. Tässävaiheessa myös kameran muistikortti täyttyi.

Kytkin ilmattiin ja vaihdekeppi kalibroitiin kohdalleen, tosin nyt kävi ilmi että keppi on hieman liika pystyssä jolloin pakkilukko vähän estää vitoselle vaihtamista käytännön tilanteissa, pitänee siis suunnata uudestaan myöhemmin.

Seuraava iso ongelma olikin sitten öljyproppu. Klubin myyjäisistä oli mukaan tarttunut aeron öljypohja joka oli uudessa koneessa kiinni. Pohja on ilmeisesti suoraan tehtaalta ja kävikin ilmi että alumiiniseen öljypohjaan tehdään 16mm reikä 1.5 kierteillä johon sittne laitetaan helixi sisälle joka supistaa reijän 14mm/1.5mm propulle sopivaksi. Ilmeisesti siksi että alumiini on pehmeää ja näin öljypohja kestää aukomista paremmin.

Tietenkään ei ollut tuota helixiä ja sopivasti 16mm kohdalla vihuu metrisessä pultissa kierre isommaksi. Sunnuntaina iltasella ei tietenkään ole mutterikaupat auki jotenka soittelukierros alkoi, onneks sitten löytyi kaverin miljoonalaatikosta sopiva proppu ja homma pääsi jatkunmaan.

startti

Kun kaikki letkut ja piuhat oli paikallaan ja autossa nesteet niin sitten olikin jo koneen käynnistäminen edessä. Hermostutti aivan tolkuttomasti, vanhasta moottorista oli jäljellä lietteinen lohko tallin kulmassa ja b-suunitelmaa ei käytännössä ollut jos jokin menee mekaanisesti katastrofaalisesti vikaan. Ensin pyöriteltiin starttia ilman bensapumpun relettä ja syktäkassua niin että saatiin öljyä kiertämään koneeseen, ja samalla huomattiin ettei öljynpaineanturin piuha ole paikallaan. Sehän on tietenkin helpossa paikassa melkein keskellä lohkoa koneen takana, Artturin loistavan käsiakrobatian tuloksena anturi saatiin kiinni ja sitten lisää starttia pyörittelemään.

Kevyen pyörittelyn jälkeen bensapumpun sulake kiinni ja virrat päälle, bensatukkiin hurahti paineet. Tässävaiheessa myös omistajan paineet pyöri varmaan siellä 200/150 tietämissä, hermostutti niin perkeleesti. Sitten starttia, kone hörähti käymään, eikä vikakoodeja näytöllä.

Tyhjäkäynnillä lämmöt ylös niin että termari aukaisee vedenkierron jonka jälkeen lämmöt tasaantuivat. Hetken pyörittelyn jälkeen annettiin koneen jäähtyä ja ruuvailtiin muovit ja renkaat paikalleen. Autossa oli ennen remppaa vihreät nesteet, ensimäinen startti tehtiin lisäämällä pelkästään vettä eli samalla huuhdeltiin loput vihreät pois järjestelmästä. sitten punaiset nesteet tilalle ja auto taas käyntiin.

Käyttelyn jälkeen piti kävästä pienellä lenkillä tallin ympäri. Muuten kaikki pelasi hyvin mutta transitio loadilta tyhjikselle esim risteyksiin ajettaessa oli vähän hukassa ja auto sammahteli.
Tämä johtuu tosin uusista nokista ja ajoitukista ja oli jotakuinkin odotettavissa. Softa adaptoi itsensä parissa päivässä ja nyt kone pelaa normaalisti. 39h väkertämisen jälkeen, tallia siivottiin nätinpään kuntoon ja sitten kotiin nukkumaan.

Uusi kone tuntuu jotenkin kevyemmältä eikä jakopää enään romplota. Seuraavaksi sitte sisäänajon jälkeen mineraalit pois koneesta ja normaalit öljyt sisään.

Iso hanska STCF jätkille avustuksesta: JouniU, AiM, Hook, Sonmh, Vigge. Ja Pimilialle tallista ja auttamisesta.

Kantta kasaan ja spedeilyä

Kannen kasaaminen oliki seuraavaksi mielessä. Eli käytännössä kansi pöydälle, asennusrasva pois nostimista, öljyä nostimiin ja nostimet kanteen. Nostimet saa laittaa aika suorassa jälleen kerran että ei jää jumiin. Olis kannattanu avata nokkakepukoiden pukit ennen nostimien pudottelua niin olisi ollut tilaa paremmin sormille. Noh meni se näinkin.



Sitten nokkakeppi paikalleen rasvattuna. Nokkapukkien kiristely pitiki sitten tehdä kaikessa rauhassa tasasesti. WIS mukaan muistaakseni momentti oli 15Nm mutta kun osa nokista käytännössä painaa venttiileitä auki pitää kiristeleminen hoitaa tasaisesti joka pukista kerrallaan.




Tässävaiheessa tuli mieleen sitten katsoa miten paljon tilaa jää nokan kärjen ja kannen väliin, nokat kun on vähän venähtäneemmän malliset. Eihän sitä todellakaan paljoa jää, mutta kun tuo on kiinteä tuo asennus niin vähäkin riittää.

SPEDEparts


Tulipa sitten samalla kokeiltua miten speedpartsin säädettävät nokkapyörät sopivat pyörimään kannessa. Ja eihän ne sovi. Pyörän pultit tulevat idioottimaisesti 2mm ulos kehältä ja osuvat kanteen sisäpuolelta kiinni.

Jos olisi kansi ollut autossa kiinni ei välttämättä olisi tullu huomattua ja pyöräytettyä lastut kannesta öljyjen sekaan pyörimään. Toinen esimerkki pyörien korkeasta laadusta on se että suunnittelija ei ole viitsinyt suunitela pyöriä sillätavalla että pultit kiristyisivät tasaista pintaa vasten. Tälläisenään pultit kantavat rattaan kaarta vasten. Tosin onhan tuo niin surkeeta materiaalia että sen pultin kiristää siitä pohjaan asti.


Viikonloppuna olisi tarkoitus koittaa nostaa konetta keulille. johan jänskättää!

Alakerta kasaan ja kantta ihmettelemään

Pientä puuhastelua tälläkertaa. Eli stefa jakopään päätyyn, meni kätevästi kun oli työkalu millä naputella. Tässä kun näitä kötöstelee menemään tajuaa miten helposti näitä hommia pystyy munimaan pelkästään väärien työkalujen vuoksi. Nämäkin turkasen stefat jos sattuu porsimaan ja rupeaa sitten hikoilemaan öljyä kun konen on autossa on niiden vaihtaminen aikamoinen ruljanssi.

Jos haluaa helpolla päästä kannattaa melkein maksaa koneen kasaamisesta ammattilaisille joilla on omat työkalut. Mutta mitäs hauskaa siinä sitten olis.



Seuraavaksi sitten laatikonpäädyn levy sekä stefa. Saabin oma moottoripukki nappaa koneesta kiinni sivulta jolloin päädyt jää vapaaksi. Sitä featurea varmasti osaisikin tän taljapuuhastelun jälkeen arvostaa.


Putsasin ensin päätylevystä kontaktipinnan hiomalla. Sitten stefa piti saada levyyn kiinni. Tähän ei ollut erikoistyökalua jotenka piti käyttää yleistyökalua, nuijaa. Ei muuten ihan pienellä naputtelulla suostu menemään paikalleen.


Sitten vaan liimaa levyyn ja levy paikalleen. Seuraavaksi sitten öljypohjan kiinittäminen. Liimaa pohjaan ja pohja paikalleen. Ny on sitten tuo alakerta läjässä. Apulaitteet tietenkin puuttuu vielä mutta ne tulee sitten vasta kun vanha kone lähtee irti.








Kansi


Kansi tuli ruotsista pienen harjoittelun jälkeen. Tämä oli tämän rakennuksen yksittäisistä hankinnoista kallein joten laatukriteerit oli korkeat. Ensimäisen pikaisen tarkastelun jälkeen näyttäis siltä että kaikki on niin kuin pitää. Yhdessä pakokanavista on pieni kolo jota pitää hieman siloitella mutta muuten näyttää jälki varsin kelvolliselta.


Saattaapi olla että kansi tulee paikoilleen koneeseen vasta kun lohko on autossa. Painaa ihan riittävästi tuo lohko muutenkin.


Pitää seuraavaksi tarkastella tuota nokkapyörien soveltuvuutta kanteen. siitäpä vaikka seuraava blogi sitten.

Jakopää osa 2 ja bensapumppu

Kävin ostamassa 5-25Nm momenttivarren, homma jatkuu. Jos meinaa tyhjistä ruveta koneremppaa tekemään on ihan järkevä budjetoida jonkun verran rahaa pelkästään työkaluihin. käytännössä pari erikokoista momentti räikkää, läjä hylsyjä ja jatkovarsia, muutama erikoishylsy ja vahva tx40 nyt ainakin tulee mieleen.

Osa työkaluista on sen verran erikoisia että lainailin niitä suosiolla kaverilta, esimerkiksi tässä jaksossa esiintyvät öljypumpun lukkorenkaan kiinnittämiseen käytetyt pihdit sekä bensa-ämpärin irroituslaite.

Jakopää loppuun


Ensin öljypumppu kasaan, ei suurempia hämminkejä niinkun voi odottaa kun koottavana on palapeli jossa on kaksi isoa palasta ja kansi :).












.


Öljyä kaikkiin palasiin, palaset paikalleen, merkit vastakkain ja lukkorengas pihdeillä päälle.
Homman pitäisi olla kasassa.




Seuraavaksi sitten jakopään puhdistetuille kontaktipinnoille ohut soiro liimaa. Laitettiin liimaa myös päätylevyn äärireunoihin jotta levy tulisi liimattua jokapaikasta.





Hieman öljyä ohjuritappeihin ja levy paikalleen kevyesti kumivasralla naputellen. Torxit kiinni ja momenttiin. Kumma juttu 2 torxia puuttuu silti vaikka yritin olla anaalisen tarkka putsaus+pussitus+varastointi vaiheessa konetta purkaessa. Sovitaan että ne puuttui jo silloin.




Homma ns. pulkassa muuten. Tältä osin.









Ämpäri irti
Ysi-vitosessa bensaämpäriin pääsee mukavasti käsiksi nostamalla takapenkin ylös. Ysi-kolmosessa olis pitäny irrottaa koko tankki. Eli siis penkki ylös ja vanha ämpäri irti. Aikaisemmin päivällä putsasin uuden ämpärin huolellisesti muovisilpusta ja pölystä sekä kiristin pannat ja banjot.

Vanhat bensaletkut on muuten aivan helvetin jäykässä ja pitää olla todella varovainen ettei porsi kovettuneita muoviosia irroittaessa. Paluuputken sekä lähtöputken valkoiset muoviosat saa vissiin aika helposti hajotettua jotenka niitä kannattaa pyrkiä nostamaan vain ylöspäin samalla kun vääntää keltasta lirpaketta varovasti auki. Tämä onnistui ilman välikohtauksia.

Ämpäri mihin olin tehnyt modifikaatiot oli peräisin tonnarista, epc väitti eri osanumeroa ysi-vitosen ja tonnarin välillä. Ämpärissä kuitenkin oli sama numerosarja päällä. Nopeasti vertailtuna erona saattaa olla tonnarin hieman pitempi pinnan korkeutta mittaava kellukkeen varsi. Noh koska varren vaihtaminen olisi tarkoittanu käytännössä koko ämpärin purkamista alkutekiöihin, otin riskin ja iskettiin tonnarin varrella ämpäri sisään. Pienen puljaamisen jälkeen ämpäri suostui istahtamaan paikalleen tankin pohjalle. Piuhat ja letkut kiinni ja jännittämään. Virrat autoon ja pumppu alkoi surista, startti: auto käynnistyi. Tuntuu toimivan. Bensaa lisää ja mittarin neula nousi.

Käytännössä jos banjo tai joku liitos vähän falskaa sen huomaa sitten vasta kun virtausta tarvitsee enemmän mutta ollaan nyt varovaisen optimistisia tämän muutoksen suhteen. Ei ollut ns. 100% bolt on saada tuo bosch 044 mahtumaan orkkiksen paikalle. Kiitoksia vaan hyvistä neuvoista kavereille. (JouniCSE, Hook).

Jounille muutenkin kiitos avustuksesta koko rojektin rakentelun aikana, kaksi silmäparia on todellakin parempi näissä hommissa kuin yksi.

Jakopää

Jakopää piti kasailla tälläkertaa.
Olin parts for saabsilta tilannut koko setin ja käväsin marmoritiskiltä hakemassa tuon porsineen torxin tilalle uuden vastaavan. Ei kun kamat pöydälle ja hommiin. Wissin kuvaus hommasta oli kohtuulisen suppea joten hain täältä kuvat hommasta b234 moottorille. Ja ei kun kasaamaan. käytännössä aika suoraviivaista puuhaa, pitää jokseenkin hereillä olla ajoitusmerkkien kanssa. Mitä ei tietenkään tullut taas suoraan kättelyssä oltua. Eli käytännössä tasapainoakselin kauluksissa on kummatkin sekä EXH että INH, pako ja imupuolen merkit. Rattaissa oleva merkki pitää laittaa vastaamaan kauluksessa olevaa merkkiä riippuen siitä kumman puolen ratasta on säätämässä. Tämä meni kuten kuvasta näkyy tietenkin ensin väärin.

Moottori kun istuskelee katollaan pukissa tulee merkit alaspäin, hyvä muistaa seuraavalla kerralla. Nopea oli koota homma kasaan, pienen momenttivarren puuttuessa en vielä päässyt päätylevyä ja öljypumppua asettelemaan paikalleen.

seuraavaksi öljypumppu, päätylevyt stefoineen ja öljypohja paikalleen.

Alakerta kasaan

Tänään oli tarkoitus kasailla vähän konetta. Kävin aamulla laittamassa lämppärin varastoon että ei olisi joka paikka niin kylmänä ja puolen päivän jälkeen sitten innolla puuhaamaan.

Ensin laakerit pöydälle ja kappas, puuttuu kiertokankien laakerit kokonaan. Internetin mukaan tampereen motonetistä löytyy setti joten jos sen kävisi hakemassa myöhemmin, jotain teki mieli saada jo valmiiksi, kampiakseli piti asentaa. Ei kun runkolaakerit öljyyn ja paikalleen. Sitten laitettiin vähän lisää öljyä itse kampuraan, rasvaa oli tarkoitus laittaa vähän joka paikkaan ja riittävästi ettei tulisi turhia naarmutuksia. Noh eikun rasvaa ja laakereita ja sitten kampura köllöttelemään paikalleen.

Tässävaiheessa tuli sitten tajuttua että ne öljyruiskut ois tietenkin ollut järkevä laittaa ennen kampuraa paikalleen. Jotenkas ei kun kampuraa nostelemaan pois paikaltaan, näin siinä käy kun tekee taas ja ajattelee myöhemmin.

Öljyruutat sisään ja kampuraa paikalleen ja sitten runkolaakeripukkeja kiristelemään. Kiristysmomentiksi oli ilmoitetti vähän lähteestä riippuen 20Nm + 70-90 astetta. Sanotaanko että varmasti pysyy, sai nimittäin teleskooppivarrella vääntää ihan tosissaan että oltiin edes lähellä 90-astetta. Tämän jälkeen olikin sitten kampiakseli paikallaan kiltisti ja pyöri nätisti.

Tässävaiheessa päätettiin myös öljytä ja tökätä tasapainoakselit paikalleen. Sitten pikainen visiitti motonettiin jossa ilmoitettiin että 9-5 kiertokangen laakerisarjaa ei ole varastossa. Ei ollut ng900 vatsaavaakaan, noh sentää 9000 sarja löytyi pienen kyselyn jälkeen ja päästiin jatkaa rakentelua.

Männät

Sitten männät kaapista pöydälle ja ihmettelemään. Öljyilin ensimäisen männän ja sitä apuna käyttäen laitettiin ensimäinen männänrengas sylinteriin välyksen mittausta varten.
Suhteelisen jäykkä männänrengas meni kohtuulisen helposti sylinteriin ja suostui asettumaan senverran suoraan että hyvällä omatunnolla pääsi mittailemaan välystä. Näytti olevan 0.3 elikkä sallituissa rajoissa.

Seuraava rengas putkeen ja mittaamaan, myös se osoittautui olevan kohdallaan.

Seuraavaksi pääsikin kokoilemaan itse mäntää. Ensin öljyä taas joka paikkaan (päivän teema) ja sitten kasaamaan, sokka heilahti helposti mäntään odottelemaan jonka jälkeen öljyä kiertokankeen ja tappi varovasti paikalleen ja sokka perään.

Tämän jälkeen päästiinkin ennalta hermostusta herättäneeseen vaiheeseen elikkäs renkaitten tumpeloimiseen mäntään. Testailin vähän vanhalla männällä ja renkaalla renkaan kestävyyttä ja työkalun toimintaa ja sitten itse kohteen kimppuun. Aloitin öljyrenkaasta ja parin iteraation jälkeen homma sujui jo kohtuullisesti.
Kiertokangen pultit suojattiin bensaletkun jämäpaloilla
ja mäntä oli valmis seuraavaan vaiheeseen. Seuraavaksi laakeri paikalleen, öljyä ja sitten tiputettiinkin mäntää jo koneeseen. Varoitusken sana, motonetistä ostettu renkaanpuristaja oli hirvittävässä kunnossa suoraan laatikosta repäistynä. Lommolla sekä sormella tuntui selvä pykälä härpäkän alareunassa sisään päin joka ilmeisesti oli syntynyt valmistusvaiheessa. Hiomapaperilla pykälä hiiteen, mäntä pakettiin ja eikun mäntää sylinteriin.
Tämä oli ainakin tarkoitus, käytännössä sai olla todella tarkkana renkaanpuristimen kanssa ettei renkaat plumpsahdellut alareunan välistä dekille. Muutaman yrityksen jälkeen tekniikka hioutui ja mäntä suostui laskeutumaan sylinteriin.

Mäntä kohdilleen, kiinni ja momenttiin. Aikaa tässävaiheessa oli mennyt pari tuntia. Ja työmiehet lähtivät pitsalle.

Pitsan jälkeen sama homma toistettiin kaksi kertaa ja päästiin viimeisen sylinterin kohdalle. Mäntä osoitti uskomatonta vastustuskykyä eikä tahtonut millään mennä sylinteriin sisälle. Pitkän turaamisen jälkeen mäntä vihdoin laskeutui sylinteriin mutta ei kertakaikkiaan näyttänyt hyvältä, tuntui paljon löysemmältä kuin muut kolme.

No eikun mäntä taas ulos ja mittailemaan halkaisijaa, hiipi mieleen ajatus että jos on settiin sattunut 90.5mm sijasta 90.0mm sylinteriin tarkoitettu mäntä. Tässävaiheessa piti pitää pieni paussi ja ottaa pari olutta.

Parin oluen jälkeen takaisin verstaalle ja ykkösmuki irti. Mittailin mäntää vähän joka kohdasta ja täysin näytti lukemat samalta kuin nelosenkin. Renkaiden välyksetkin tuntuivat olevan kohdallaan.


Noh, ykkönen takaisin sylinteriin ja nelosta kasaamaan uudestaan. Tälläkertaa istutus onnistui ensimäisellä yrittämällä (kiitokset Pertsalle avusta ;)) ja mäntä napattiin samantien kiinni kampuraan. Pienen pyörittelyn ja mittailun jälkeen eroa muihin pyttyihin ei sitten enää löytynytkään, homma oli pulkassa!




Lisää öljyä jokapaikkaan ja kone säkkiin odottelemaan seuraavaa ponnistusta, eli jakopään kasaamista.